Herkuttelijan aamupuuro

Jonkinlainen puuro on kuulunut säännöllisen epäsäännöllisesti aamupalakseni jo muutaman vuoden. Lautasella on käynyt niin epäonnistunut ohrapuuro kuin betonimainen mannapuurokin, mutta enemmistönä siellä huilii neljän viljan puuro. Helpoin, nopein, tiskattavin.

Normaalisti puuromössöön on kuulunut n desi pakastemustikoita, mutta tänään elämäntapamukaremontin kunniaksi sekoitin joukkoon LIDLin Sportyfeel proteiinivanukkaan.

Makuvaihtoehtoja olisi ollut paljon, mutta arkajalkana valitsin tutun suklaan. 

Normaaliin tapaan mittasin reilu 2dl vettä kattilaan, 1dl hiutaleita ja pienelle levylle imeytymään. Vartin päästä kävin lisäämässä jauhetta varten vettä kaksi desiä lisää, sekoitin pussin sisällön kattilaan ja isonsin levyä kutoselle. 

Tulipa havaittua, ettei tuota voi jättää yksin kiehahtelemaan, jää pohjaan hyvinkin herkästi. Muutama tovi sekoittelua ja seos oli valmista lautaselle. 

Mustikoita unohtamatta!

Saanhan minäkin blogata?

Tiedätkö sen sisustuslehden valkoisimman, puhtaimman ja siisteimmän kuvan huoneesta. Se, joka kuvastaa, miltä jokaisen kodissa tulisi näyttää, sitähän "oikea" design on. Kuppien ja vaasien paikkoja on viikkokausia mietitty ja laskettu. Tuossa kulmassa se saisi huoneen näyttämään ahtaalta, tuolla se pilaisi flow'n.

Tältä minusta tuntuu, kun selaan suosituimpia ruokablogeja. Valkoinen tausta, upeita ruoka-annoskuvia, joissa Iittalat ja Arabiat ovat millilleen kohdallaan. Missä on se sotku, joka ainakin omaa keittiötäni koristaa joka kerta. Missä on se tekemisen jälki.

Esteettisyys on tärkeää ja se tekee ruuasta houkuttelevamman. Pyrin siihen joka kerta, mutta en anna sen silti hallita itseäni. Ruuanlaitto on sotkuista, aina ei kokkauksesta tule kuvakelpoista. Aion silti kuvata niitä.

En aio mittailla haarukoiden ja lautasliinojen paikkoja, enkä myöskään hävetä sitä, ettei ruokani näytä ravintolasta saadulta. Teen aitoa ruokaa täydellä sydämellä, aina en onnistu.

  Mutta, hauskaa se on silti.

Vapaapäivän lasagnet

Pinaatti on jo pitkään kuulunut raaka-aineisiin, joista vain yksinkertaisesti tietyin väliajoin pitää tehdä jotain. Normaalisti yhtälössä olisi ollut pinaattilettusia, mutta niidenkin tekoon on makunystyrät jo kyllästyneet.

Reseptejä selatessa tuli eteen pinaattilasagne. Joten, ohjetta muokkailemaan. Alkuperäinen on tässä, Valion pinaattilasagne.

Feta-pinaattilasagne

4:lle

Aineet:

Puolikas sipuli

2 valkosipulinkynttä

n. 300g sulanutta pakastepinaattia

400g tomaattimurskaa

1/3 paprika koskenlaskijaa

muutama rkl sweet chili -soosia

kasvisliemikuutio

mustapippuria

paketillinen fetaa

juustoraastetta

(täysjyvä) lasagnelevyjä n. 6

Leikkasin sipulit silpuksi ja kuullotin kasarissa. Sekaan laitoin pinaatit, tomaattimurskan ja koskenlaskijan. Mausteiksi liemikuutio, pippuri ja chilisoosi. Annoin kiehahtaa.

Voitelin vuoan, seosta 1/4 pohjalle ja päälle viipaloituja fetapaloja. Seuraavaksi lasagnelevyt. Päälle taas seos, feta ja levyt. Viimeisenä tulee seos, jonka päälle laitoin loput fetat ja juustoraasteen.

Uuniin, 200 astetta 30min, sen jälkeen 225 astetta 10min. Paistoaika vaihtelee uunin mukaan.

Parhainta lasagne on hieman jäähtyneenä ja vetäytyneenä.

Mitä itse ruokaan tulee... Lienee onni, että on flunssa. Pinaatti tuntui olevan niljakasta, lähes limaista. Aikalailla paketillinen fetaa pelasti tämän ruuan minulle. Maussa ei ollut valittamisen varaa, feta tasoitti hyvin chiliä. Koostumuksestakin tuli hyvä, vaikkei vuuassa juustokastiketta ollutkaan.

Mukiinmenevää, muttei tämä soijarouhelasagnea voita.

Vapaapäivien kunniaksi oli tekastava toinenkin lasagne: miespuolinen kun ei pinaatista innostunut.

Herkkusienilasagne

4:lle

Aineet:

Puolikas sipuli

2 valkosipulinkynttä

tölkillinen säilykeherkkusieniä

400g jauhelihaa

sweet chili -soosia

mustapippuria

tölkillinen tomaattimurskaa

juustoraastetta

juustoviipaleita

(täysjyvä) lasagnelevyjä

Kuullotin pilkotut sipulit kasarissa sienten kanssa. Lisäsin jauhelihan ja paistoin hyvin. Kaadoin tomaattimurskan sekaan ja sekoittelin tovin. Maustoin. 

Voideltuun vuokaan ladoin 1/4 kastikkeesta, päälle juustosiivuja, sitten levyt ja koko kierros uudestaan. Päällimmäiseen kerrokseen kastiketta ja juustoraaste. 

Uuniin, 200 astetta 30min, 225 10min.

Miehen mukaan oli syötävää. Koostumukseltaan jäi ehkä vähän "patamaiseksi". Tähän juustokastike olisi ollut hyvä. Mutta juustoviipaleilla sai ruuan pysymään kasassa.